C.G.Carlssonin sukuseura

spacer

spacer

spacer

Haku:

Ruotsalainen värjärimestari Carl Gustav Carlsson Lounais-Hämettä rakentamassa

Lankavärjäämö vuonna 2007, jossa Carl Gustav toimi mestarina 1852-1867.

1838 matkasi kantaisämme Carl Gustav yhdessä ystävänsä Axel Wahrenin kanssa kohti Venäjän vallan alle liitettyä Suomea. Mitä ihmettä tämä onkaan, kun ruotsinkieliset tyhjätaskut matkaavat kohti tuntematonta määränpäänään Jokioisten kartano.

Kerronpa hieman lisää

Kuningas Kustaa III:n hallitessa Ruotsi- Suomea syntyi Pohjanlahden toisella puolella Ruotsissa Carlssoneille poikalapsi Erik 1779. Kahdeksan vuotta myöhemmin 1787 syntyi Erikin tuleva vaimo Maja- Lisa Svensdotter. Erik ja Maja- Lisa muuttivat Elfvikin kartanon palvelukseen lähelle Tukholmaa 1812. Kartanossa maanviljelyksen ohessa harjoitettiin myös teollisuutta: oli kehräämö- ja lankavärjäämötoimintaa, oli kankaankudontaa, viinanpolttoa ja tiilenlyöntiä.
Perheeseen syntyi kolme lasta, joista keskimmäisenä syntyi poika Carl Gustav v.1815. Elämä Elfvikin kartanon alueella jatkui 150 muun työtätekevän parissa. Ehkäpä jo täällä pikkupoikana Carl Gustavin mielenkiinto kohdistui kehruu- ja värjäystöihin. Mutta sitten vuonna 1823syttyi kartanossa tulipalo. Alueen väkiluku väheni kolmasosan asukkaiden muuttaessa työn perään muualle. Erik perheineen muutti Tukholmaan.

Axel Wahren syntyi Tukholmassa v.1814 rikkaaseen juutalaiseen sukuun, sukuun, jossa oli yksi köyhä oksa, Axelin isä. Axelin äiti kuoli pojan ollessa vain 5-vuotias ja isoäiti otti pojan huostaansa. Sukulaiset kouluttivat poikaa ja lähettivät hänet Keski- Eurooppaan tutustumaan lankojen värjäykseen ja teollisuuteen yleensäkin. Axel oli hyvin kielitaitoinen ja nopeaoppinen. 1836 Axel palasi Tukholmaan valmiina mestarina. Taitoja oli mutta ei pääomia. Alku oli hankalaa, kun eno Adolph sekaantui alati asioihin ja Axel joutui enolleen velkakierteeseen. Tukholmassa Axelin ja Carl Gustavin tiet yhtyivät ja miehet ystävystyivät työn merkeissä. Unelmia ja haaveita syntyi.

Maailma odotti

Axel oli saanut vinkin todennäköisesti sukulaistensa kautta Jokioisten kartanon kehruulaitoksen mahdollisesta vuokraamismahdollisuudesta. Seikkailu ja mahdollisuus onnistua vieraassa maassa ruokkivat mielikuvitusta ja antoivat toivoa paremmasta. Matkaan siis. Elettiin vuotta 1838. Mielikuvissani näen heidät nousemassa satamassa purjelaivaan varusteinaan eväsreput ja myöhemmin matkaamassa Hämeen Härkätiellä hevoskyydissä. Rahaa oli vain sen verran, että perille Jokioisiin päästiin. Ainoat vaatteensakin nuorukaiset pesivät Loimijoen rannoilla. Voin vain kuvitella näitä maailman valloittajia pyykillä joen partaalla ja housupareja kuivumassa puitten oksilla.

Axel toimi aivoina ja Carl Gustav luottomiehenä. Axelia onnisti. Hän sai vuokratuksi kehräämörakennuksen takuita vastaan ja kumppanusten työ saattoi alkaa. Jokioisten kartanossa oli omasta takaa paljon lampaita, joten villaakin oli saatavilla ja maaseudulla sai hyvin ihmisiä palkalliseen työhön. Työpäivät olivat 14- jopa 16-tuntisia ja tarvittaessa vieläkin pitempiä, mutta niinhän ne olivat myös maataloudessa. Mahtoivat jokioislaiset kanta-asukkaat aluksi ihmetellä outoja tulijoita kartanon kehräämöön.

Axel oli jo jonkin aikaa kierrellyt Loimijoen varsilla ja löytänyt Kuhalan kosken. Mikä ihanteellinen paikka kutomolle, kehruulaitokselle ja lankavärjäämölle siinä olisikaan. Axelin kerätessä suhteita ja rahoitusta hankkeilleen Carl Gustav valvoi töitä Jokioisissa. Axelin kiertäessä matkoillaan Euroopassa Carl Gustav vastasi kehräämöstä tarkkaakin tarkempana. Vuonna1847 nousi kehräämö Forssaan. Seutukuntamme teollistuminen oli alkanut

Pian kehräämön perustamisen jälkeen ymmärrettiin, mitkä mahdollisuudet olisivat omassa lankavärjäämössä. Sekä Axel että Carl Gustav tunsivat lankojen värjäämisen salat. Axel kielitaitoisena tilasi ulkomailta puuvillaa ja Carl Gustav mestaroi värjäämössä. Naisväki osti värjättyä puuvillaa loimilangoiksi ja kutoessaan kankaat käyttivät kuteena villaa. Lankavärjäämön mestarina toimi Axelin luottomies Carl Gustav, tämä originelliksi kutsuttu kantaisämme.

"Carlsson on hieman originelli, mutta ehdottoman luotettava", tuumi tehtailija Axel Wahren. Carl Gustav oli löytänyt vaimon Jokioisten kartanon lampaidenhoitajaperheen tyttärestä Karoliinasta. Värjärimestari Carlsson asui lähellä värjäämöä Karoliinan ja 10 lapsensa kanssa. Tulipalossa perhe kuitenkin menetti pienen Albert-poikansa. 1858 värjärimestari osti Torron kylästä Nikulan talon, jota hoitamaan lähti Karoliinan vanhemmat. Päätellä voinkin, että ahkera työ ja säästäväinen elämä oli vaurastuttanut myös kantaisän. Tarvittavan lainan talon ostoon takasi Axel.

Carl Gustav oli kaiketi huomannut näkökykynsä alkaneen heikentyä ja ajatellut uudenlaista elämää poissa lankavärjäämöstä. Hän ei paljastanut lankavärjäyksen kaikkia hienouksia ulkopuolisille. Hän arveli varmaan, että tieto tulisi olemaan valttia jatkossa. Hän arvelikin aivan oikein, sillä kun hän sitten näkökyvyn heikennyttyä jättäytyi pois lankavärjäämöstä 1868, hänen apuaan jouduttiin kyselemään vielä Torron kylästä käsin. Ja jo silloin kantaisälle maksettiin värjäämöstä eläkettä!

Torron kylään muuttamisen jälkeen Carl Gustavin perheeseen syntyi vielä kolme poikaa. Nuorimman pojan syntyessä isä oli 60-vuotias. Maatalouden harjoittajana kantaisä oli talousmies. Isojaon täydennyksen yhteydessä hän vaihtoi 10 jyvän peltoja 2 jyvän niittyihin ja sai täten runsaasti lisämaata ja lähes kaikki maat talon läheisyyteen. Meillä alenevilla sukupolvilla on ollut moni työ yksinkertaisempaa ja mukavampaa Carl Gustavin viisaan oivalluksen johdosta. Ehkäpä muistikuvat Elfvikin kartanoa ympäröivistä pelloista loivat pohjan tälle oivallukselle.

Minkäänlaista kuvaa hänestä meillä ei ole. Ainoa esine, joka meillä hänestä on, on vanha pendyylikello kaapin päällä. Mutta meillä on mielissämme hänestä monet tarinat ja ajatuksemme. Sukupuussamme on 10 oksaa. Lapsista 7 oli poikia ja 6 tyttöjä. Jokaisen tyttären nimi oli Hilma, pojille kyllä annettiin eri nimet. Mukavaa oli huudella apuun Hilmaa, kun aina tuli ainakin yksi Hilma! Kun kirkonkylään perustettiin kansakoulu, kolme poikaa lähti kouluun. Suomen kieli oli tietysti opetuskielenä koulussa ja Torron kylässä puhuttiin suomea. Ruotsin kieli väistyi nopeasti, vaikka kantaisä olisikin toivonut kaikille tyttärilleen ruotsia puhuvat aviopuolisot. Tehtaallahan olisi ollut sekä saksan- että ruotsinkielisiä varteenotettavia sulhaskandidaatteja.

Kantaisän talo seisoo paikallaan Torron suokylässä. Pellot heilimöivät edelleenkin leipää luvaten ja kurjet huutavat suolla. Kellotapulista soivat ehtookellot, kuten ovat soineet sukupolvien ajan. Serkkuja, pikkuserkkuja ja pikkupikkuserkkuja on noin 400. Kesäisin kokoonnumme yhteen eri puolilta Suomea, jotkut Englannista ja jopa Australiasta asti. Me muistamme ja muistelemme kantaisäämme värjärimestaria, joka rohkeana tyhjätaskuna lähti leivän perässä kotoa Tukholmasta kauas Lounais-Hämeeseen ja rakensi Forssaa ja Torron kylää taaten elämän ehdot aleneville sukupolville.

Tänään kuljen Kehräämön alueella ihaillen taidokkaasti rakennettuja punatiilirakennuksia. Kuinka lämpiminä nuo seinät hohtavatkaan ilta-auringon valossa. Katselen paikkaa, jossa oli se vaatimaton ensimmäinen lankavärjäämö, missä kantaisä elämäntyötään teki. Katson paikkaa, jossa perhe menetti tulipalossa pienen poikansa. Kierrän korkean piipun läheisyydessä ja näen kesätorin vilskettä. Ihmisiä istuu piipun juurella terassilla, jossa heitä palvelee Vanhan Värjärin Veli-Matti, yksi Carl Gustavin jälkeläisistä. Syksyllä valloittavat ammattikorkeakoululaiset, musiikkia opiskelevat ja kuvataidekoululaiset kehräämön kunnostetut tilat. Nuori tulevaisuuteen luottava sukupolvi täyttää rakennuksen.

Elämä sykkii voimakkaasti.

Kauan sitten täällä kulki myös kantaisä Carl Gustav, valvoi lankavärjäämöä suunnitellen muuttoa Torron kylään, jossa talonpito odotti. Muutto tapahtui juuri suurten nälkävuosien aikana. Appivanhempien vuosia hoitama talo turvasi silloin suuren perheen elämisen ehdot. Viisas mies tuo meidän kantaisämme. Katsellessani kehräämötorin vilinää minä Carl Gustavin pojan pojanpoika tunnen sisimmässäni kulkevani kantaisäni jalanjäljissä.

Eero Nikula

 

spacer

spacer

 

SUKUSEURAN TUNNUKSET

Sukuvaakuna pinssien ja viirien tilaukset:
Pinssin hinta: 6 euroa
Viirin hinta: 35 euroa
Hintoihin lisätään postituskulut.

Seuran pankkitili:
FI45 1783 3000 0274 53
Tilausosoite:
mauri.ruotsalainen(a)gmail.com

spacer

Kirjautuminen jäsensivustolle:

spacer

 

Toimituskunta

Yhteydenotot

Sukututkimusrekisteriseloste

    C.G.Carlssonin sukuseuran vaakuna
   

C.G.Carlssonin Sukuseura R.y.

Kivirannankatu 15

FI-53952 Lappeenranta

 

spacer