C.G.Carlssonin sukuseura

spacer

spacer

spacer

Haku:

Eero Nikulan puhe Torron kappelissa 07.07.07

Eero puhuu Torron kappelissa kylän ja suvun historiastaHyvät värjärimestarin jälkeläiset, hyvät sukulaiset

Minulla on todella suuri ilo lausua Teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi Torron kylään viettämään tätä kesäistä iltapäivää kylän nähtävyyksien ja keskinäisen seurustelun merkeissä.

Torron nimi on parin viime vuosikymmenen aikana ollut paljon esillä tuon kansallispuistoksi muodostetun suon vuoksi. Suo on Etelä-Suomen suurin keidas- eli koho suo. Pinta-alaltaan se on n.2600 ha. Sen alue on aikoinaan ollut Yoldia- meren lahti, josta se on kuroutunut maannousemisen vuoksi omaksi järveksi. Sen soistuminen alkoi n. 8500 vuotta sitten. Aluksi pohjalle kertyi savea ja liejua ja myöhemmin turvetta jopa 12 m paksulti. Sen laitamat on raivattu pelloiksi ja koko suon kuivattaminenkin on useaan kertaan ollut esillä, mutta osoittautunut mahdottomaksi. Nyt suo on kokonaan valtion omistama ja muodostettu kansallispuistoksi kuten tuli sanottua. Sitä voi katsella kahdesta tornista ja sen lisäksi kulkea pitkospuita pitkin suon poikki tornilta toiselle poiketen välillä mm. vanhalle maasälpälouhokselle, josta on viety mm. kirjomaasälpäinen Hämeen maakuntakivi Mäntyniemen pihalle. Talvisin täällä on erinomaiset hiihtomahdollisuudet. Sanotaankin, että suo on ”köyhän miehen Lappi”.         

Yritän seuraavassa kertoa teille aivan lyhyesti, asioita oikoen, jotain tämän kylän ja tämän kappelin historiasta.

Torro on vanha keskiaikainen kylä, joka lienee asutettu 1300- luvun paikkeilla. Se kuului aikoinaan Loimon pitäjään, josta myöhemmin muodostuivat Tammelan ja Someron seurakunnat. Torro on aina kuulunut Tammelan seurakuntaan. Kylässä on tultu ilmeisen hyvin toimeen, koska ruton ja nälkävuosienkaan aikana talot eivät ole jääneet autioiksi. Tätä todistaa myös se, että Mängin talosta on ollut 30- vuotisessa sodassa ratsumies.

Torrolaiset ovat osallistuneet järjestyneen yhteiskunnan hallintoon jo aivan 1500 luvun alkuvuosilta saakka ollen Loimon käräjäkunnan lautamiehinä.

Kulkuyhteyksien vuoksi Torro on ollut eristettynä suuren suon takana, sillä sulan aikana suon poikki pääsi vain pitkospuita pitkin jalan Sukulan kylän kautta pitäjän kirkolle. Kovaa maata pitkin Portaan kautta kiertäen se oli tietysti mahdollista, mutta matka oli pitkä. Someron kirkolle on huomattavasti lyhyempi matka kuin Tammelaan. Kärrytie suon poikki saatiin aikaan vasta 1850- luvulla. Torrolaiset ovatkin 1600- ja 1700- luvuilla pyrkineet irrottautumaan Tammelasta ja liittymään Someron seurakuntaan. Kun Torrolla savuja oli kohtalaisen paljon, vastusti Tammelan papisto näitä muutoshankkeita jyrkästi koska papin palkkapussi olisi siten huomattavasti keventynyt. Näiden hankkeiden ansiosta torrolaiset saivat kuitenkin erivapauksia mm. kirkossa käynnin suhteen. Papit suostuivat pitämään kylässä jumalanpalveluksia talojen pirteissä.  

Näin tiedetään tapahtuneen jo 1600- luvun puolella. 1700- luvun puolivälin paikkeilla niitä alettiin pitää säännöllisesti joka kahdeksas sunnuntai ja vuosisadan loppupuolella joka neljäs sunnuntai.

Vainajien kuljetus kirkolle oli vaikeaa varsinkin sulan aikana. Torrolaiset saivat luvan oman hautausmaan raivaamiseen. joka valmistui 1801.  Tästä vuodesta lähtien siis jo yli 200 vuotta on torrolaiset haudattu tänne kotikyläänsä. Ensimmäinen hautausmaa on tuolla kylän keskellä. Se oli käytössä 90 vuotta ja sen jälkeen hautaukset on toimitettu tässä olevalla hautausmaalla.

Vuonna 1804 torrolaiset rakensivat oman kirkon tuon vanhan hautausmaan vierelle. 1890- luvun alussa oli kylässä arvovalintojen paikka. Alettiin ymmärtää ettei rippikoulu ja kiertokoulu enää riitä lapsien opettamiseksi. Kyläkokouksessa äänestyksen jälkeen kirkko päätettiin purkaa ja kelvolliset hirret luovuttaa kirkon tontille rakennettavan kansakoulun rakennusaineiksi. Koulu valmistui 1894 toisena kouluna silloiseen Tammelaan, johon myös Forssa kuului. Tulkoon mainittua, että sukuhaarojemme kantaisät Axel, Albert ja Arvid ovat käyneet Tammelan kirkonkylän kansakoulua.

Ne, jotka olivat vastustaneet kirkon purkamista, alkoivat hetimiten puuhata uutta rukoushuonetta kylään. Hanke edistyi pikku hiljaa. Tonttikin sille lahjoitettiin ja 1920- luvulla rahaa oli koossa huomattava summa. Jostain syystä rakentamisen aloittaminen kuitenkin siirtyi. Tuli pula-aika, jolloin inflaatio söi rahavarat ja sitten tuli sota-ajat. Hanke siinä muodossa hautautui.

1940-luvulla tuo silloin ”uusi hautausmaa” alkoi tulla täyteen ja sen laajennus ajankohtaiseksi. Samassa yhteydessä alettiin keskustella myös vainajien säilytyspaikan ja siunauskappelin rakentamisesta. Vainajat oli säilytetty vain tuossa hautausmaan edessä olevassa ” läpikäytävässä”, joka muuten on isoisäni urakoima. Urakan hän on saanut huutokaupassa halvimman tarjouksen tehneenä 1892. Kesäaikana vainajat piti laittaa hautaan ja siunata vasta, kun pappi ehti tänne tulla. Tuo hautausmaan laajennus valmistui 1959 talkoovoimin tehtynä. Hämäläisellä vakavuudella kappelin rakentamisesta keskusteltiin, kunnes kylän kokouksessa talvella 1967 se päätettiin rakentaa. Muistan hyvin silloisena Torron kirkkohallintokunnan puheenjohtajana, miten kova tuo päätös oli. Rahaa ei käytännössä ollut sitä tarkoitusta varten lainkaan. Jos hanketta oli valmisteltu kauan, niin nyt ryhdyttiin töihin ripeästi. Tukkitalkoot ehdittiin järjestää vielä saman talven aikana. Talkoisiin jokainen torrolainen metsänomistaja osallistui metsähehtaariensa suhteessa, joten ihan yksi tukki talosta ei riittänyt. Valittu naistoimikunta alkoi järjestää ns. kappeli-iltoja kerran viikossa vuorotellen jokaisessa talossa. Välillä käytiin naapurikylissäkin vierailulla.

Niissä juotiin kahvia, paistettiin makkaraa, pidettiin pussijuoksukilpailuja, heitettiin tikkaa jne. Viimemainittua heitettiin monesti syyskesällä vielä traktorin valossa, kun ei tahtonut selvitä kuka oli sen viikon tarkkakätisin. Naistoimikunnan panos muodostuikin rahoituksen järjestämisessä ratkaisevaksi.

Suunnittelijaksi pyydettiin forssalainen rakennusmestari Risto Hurme, joka sitten suunnittelikin tämän rakennuksen alusta loppuun saakka ja valvoi myöskin rakennustyöt ja teki tämän kaiken talkoohengessä.

Rakennustyöt aloitettiin kesällä 1968, johon mennessä oli hankittu rahaa ja rakennustarpeita. Varsinainen rakennustyö annettiin urakalla torrolaisille rakentajille. Kaikki aputyöt tehtiin talkoilla. Talveen mennessä päästiin vesikattovaiheeseen, josta keväällä ilmojen lämmittyä jatkettiin. Vihkiäiset pidettiin täysin valmiissa kappelissa pyhäinpäivänä 2.11.1969. Rakennusaikaiset velat saatiin maksettua seuraavan vuoden loppuun mennessä.

Kappelin peruskorjaus tehtiin v.2003, olihan kappelimme silloin palvellut kyläämme jo yli 35 vuotta.

Kappelissa on pidetty jumalanpalveluksia hieman säännöllisen epäsäännöllisesti 7 – 8 kertaa vuodessa. Lisäksi on ollut vihkiäisiä kastetilaisuuksia, konsertteja ja tietysti kaikki vainajien siunaustilaisuudet. Myös kyläläisten kokouksia täällä on pidetty.

Kappelin rakennusvaiheen aikana kellotapuli jäi rakentamatta rahan puutteen vuoksi ja myös siksi, että vanhan kirkon tapuli tuolla kylän keskellä kelloineen oli toimintakunnossa. Silloin välimatka täältä kellotapulille oli vielä melko avoin, joten kellon ääni kuului kohtalaisesti tänne. Puuston kuitenkin kasvaessa kuuluvuus huononi ja tapulin ja kellon hankkiminen tänne tuli ajankohtaiseksi. Asia kypsyi suunnitteluvaiheeseen 2005 ja viime vuoden marraskuun 5 päivänä voitiin viettää tuossa vierellä olevan Esko Skantsin suunnitteleman ja torrolaisten yhteisin voimin aikaansaaman tapulin vihkiäisiä.

Tuossa tilaisuudessa saatoin kiteyttää torrolaisten tuntoja näin:

Kahden vuosisadan takaa

kuuluu taattojemme kelloin soitto

tietää, tuntee kylän väki vakaa

kohta on jo pyhäaamun koitto

Suvilauantaina kaikaa kylän yli

ääni tuttu varhain lapsuudesta

silmissäni aukee elopellon syli

kotikylä, ikioma, rakas

Hollannissa valetun kellon lahjoitti Tammelan seurakunta. Tämä kello on käytössä kappelissa pidettävien tilaisuuksien yhteydessä. Tuolla Paasmäen harjanteella vanhassa tapulissa olevalla kellolla ilmoitetaan edelleen, niin kuin on tehty vuosisataisesti, kyläläisten pois menosta. Samoin jatketaan vuosisataista perinnettä soittamalla pyhäpäivän rauha lauantai-iltaisin ja kirkollisten juhlapyhien aattona klo 18:00. Kellon soitto automatisoitiin pari vuotta sitten.

Torro on nykyisellään maalaiskylä niin kuin aina. Vakinaisia asukkaita on n.160. Kesäisin tulevat lisäksi mökkiläiset. Parhaimmillaan asukasluku on ollut n.400.

Kauppa, koulu ja posti ovat lähteneet jo aikoja sitten. Päätoimisia maanviljelijöitä lienee enää vain 5. Loput asukkaat käyvät töissä muualla. Luontoharrastajat vierailevat kylämme lintutorneilla ja upea latuverkostomme kerää hiihdon harrastajat suomaisemaamme talvikausina.

 Huomaatte, että Torron kylä on muutakin kuin suota. Senhän jo huomasi aikoinaan kantaisämmekin.

Joitakin kysymyksiä saattoi teillä herätä Torron asioista, sillä paljon jäi kertomatta, mutta voinemme niistä keskustella iltapäivän aikana Nikulassa, jonne talon nykyinen isäntä, poikani Matti, on Teidät kutsunut tutustuakseen paremmin sukuunsa. Tyttäreni Virve on perheineen auttanut sukutapaamisemme järjestelyissä.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi tasan 150 vuotta siitä, kun Carl Gustaf Carlsson osti Nikulan talon. On korkea aika suvun kohtaamiselle esi-isämme mailla.

Olkaa sydämellisesti tervetulleita tänne Torron kotitanhuville, jonka kehitykseen esi-isämme ovat täällä asuessaan ja eläessään vahvasti vaikuttaneet.               

 

 

spacer

spacer

 

SUKUSEURAN TUNNUKSET

Sukuvaakuna pinssien ja viirien tilaukset:
Pinssin hinta: 6 euroa
Viirin hinta: 35 euroa
Hintoihin lisätään postituskulut.

Seuran pankkitili:
FI45 1783 3000 0274 53
Tilausosoite:
mauri.ruotsalainen(a)gmail.com

spacer

Kirjautuminen jäsensivustolle:

spacer

 

Toimituskunta

Yhteydenotot

Sukututkimusrekisteriseloste

    C.G.Carlssonin sukuseuran vaakuna
   

C.G.Carlssonin Sukuseura R.y.

Kivirannankatu 15

FI-53952 Lappeenranta

 

spacer