C.G.Carlssonin sukuseura

spacer

spacer

spacer

Haku:

C.G.Carlssonin sukuseuran tunnus

Sukuvaakuna

Sukuseuramme tunnus

Seuramme tunnukseksi vaakuna oli luonteva valinta. Pidin sitä myös hyvänä valintana juuri sukuseuralle, koska onnistunut vaakuna on ikuinen. Sen muotokieli ei vanhene vuosisatojenkaan aikana.  Lisäksi onnistunut vaakuna kertoo alkuperäisestä kilvenkantajastaan sisällön ja värin kautta. Vaakuna itsessään ei kuitenkaan riitä, tarvitaan myös vaakunaselitys, joka kuvaa toiselle heraldikolle vaakunan. Vaikkakin vaakuna tuhoutuisi ja häviäisi, voidaan se luoda selityksen kautta uudelleen. Vaakunaselitys oli myös aikaisemmin ohjeena vaakunantekijöille, jotka muovasivat uuden vaakunan ohjeen mukaan.

Vaakunan eli kohteen tausta

Hyvä suunnittelija tutustuu vaakunaa suunnitellessan kohteensa ammattiin, taustaan ja luonteeseen ja pyrkii niiden kautta hakemaan vaakunalle yksilöllisen ja luonteenomaisen muodon. Lähtökohdaksi vaakunan suunnittelulle voidaan ottaa kohteen harrastus, ammatti tai luonteenpiirteet. Uimarille voidaan sijoittaa sammakko, partiolaiselle ranskan lilja tai lääkärille tikari. Kuvioita voidaan myös vapaasti yhdistellä, jotta haluttu vaikutus kuvalle saadaan aikaiseksi. Inarin kunnan vaakunassa on mustalla kilvellä hopeinen lohi, jolla kultaiset sarvet. Myös asuinalue voidaan huomioida kuviointia ja värejä suunnitellessa. Punainen ja musta viittavat Karjalaan, sininen ja kulta Uusimaahan. Myös asuinalueen tunnukset voidaan hyödyntää. Karjala miekat, Pohjanmaa kärpät.

C.G.Carlsson

Itse otin lähtökohdaksi esi-isämme ja hänen ammattinsa. Hänhän oli ammatiltaan värjärimestari joka siirtyi serkkunsa palvelukseen. Uuteen yritykseen. Uuteen maahan. Monta muuttujaa ja epävarmuustekijää. Luin myös kaiken kirjoitetun mitä hänestä oli saatavissa. Yritin miettiä mitä hänen ajatuksiaan ja sitä miten hän näki maailman. Mitä hän ajatteli, mitä tunsi. Tutustuin värjäykseen ammattina, ottaen huomioon sen miten ammattia hoidettiin juuri hänen kohdallaan ja aikanaan. 

Vaakunan pääkuvio ja saatteet

Esi-isämme värjäsi kankaita tehtaassa, suurissa padoissa. Kangas keitettiin väriaineessa halutun väriseksi. Luonteva lähtökohta oli siis pata. Ei mikään pikkupata tai kasari vaan suuri ja pyöreä pata, jota liikuteltiin vaijerien tai köysien varassa.

Muiden osien suunnittelu olikin haastavampaa. Kokeilin muita työvälineitä. Pelkkä pata olisi jättänyt vaakunakilven liian yleiseksi merkitykseltään. Jossain vaiheessa tuli ajatus väripisaroista, jotka kuvastaisivat niitä esi-isämme omia väripisaroita eli lapsia. Padasta roiskuu. Pata jättää jälkensä. Lähdin kehittelemään sen pohjalta erilaisia malleja. Yhdessä pisarat muodostivat taustalla olevan kuvion, toisessa taas pisarat nousivat ylös padasta. Näiden ongelma oli se ettei kokonaisuus toiminut. Liikaa ripellystä ja toisiaan tukemattomia yksityiskohtia.

Aikani kokeiltuani päädyin versioon jossa pata oli kilven keskellä sydänkilvellä ja pisarat, hänen jälkeläisensä, olivat padan ympärillå, kilpeä kiertävällä reunuksella. Malli ei ollut kerronnan kannalta paras mahdollinen, mutta se mahdollisti tasapainoisen sommittelun.

Värimaailma

Värimaailma voidaan ottaa joko kuvioista tai kohteen asuinalueen väreistä. Karjala: punainen ja musta. Uusimaa: sininen ja hopea. Ruotsi: sininen ja kulta. Jos kohteessa on puuta, kuvataan se keltaisella eli kullalla. Teräs voidaan kuvata hopealla eli valkoisella. Esi-isämme tuli Ruotsista, siis sininen ja kulta. Toisaalta rautapata, miksei toinen väri  voisi olla hopea eli rauta. Toisaalta hän muutti Suomeen, siis sininen ja valkoinen. Eli sininen ja valkoinen.

Siirsin värit hahmottelemaani  piirrokseen ja muutaman kokeilun jälkeen päädyin siniseen ja hopeaan. Tuolla väriyhdistelmällä oli monta perustetta. Muutto Suomeen: sininen ja valkoinen. Rautapata: hopea tai harmaa. Seuranaan siniset väripisarat. Vaakuna toimi mielestäni hyvin kahdella värillä. Kolmas olisi ollut turhaa.

Lopullinen työstäminen

Kun kuviot ja värit oli saatu määritellyksi alkoi lopullinen työstäminen. Miten vaakuna toimii pienessä koossa, kuinka pieneksi vaakuna voidaan piirtää? Miten pisarat sijoittuvat reunuksella? Toimiiko kilpi myös mustavalkoisena, entä harmaasävyisenä? Mitkä ovat oikeat värisvyt?

Paras tapa oli kokeilla paperille. Tehdä eri versiot joissa vaihtelin kokoa ja väritystä. Ja tehdä samat myös täysin mustavalkoisena ja harmaasävyillä. Voi sitä paperin määrää jonka tulostin sylki ulos tuona aikana. Parin viikon kokeilun ja työstämisen jälkeen vaakuna oli saanut lopullisen muotonsa. Kilpi, pata, sen muoto ja koko. Pisaroiden muoto ja koko sekä sijainti. Lopulliset versiot kierrätin tuttavapiirissäni ja perheelläni. Suunnittelija sokeutuu usein omalle työlleen, jolloin ulkopuolisen “puhdas” näkökulma on eittäin tärkeä.

Selitys

Selitys on vaakunan tärkein osa. Sen mukaan tehdyt vaakunat ovat aina oikeat, vaikkeivat aivan yhdenmukaiset toisilleen. Monesti kuitenkin vaakunan ulkoasu jäädytetään, kuten esimerkiksi Suomen valtiollinen vaakuna. Selitys kulkee seuraavasti: 

Sinisellä sydänkilvellä hopeinen pata. Sydänkilpeä kiertää hopeinen reunus, jolla tasavälein kolmetoista sinistä pisaraa. 

Tässä lyhyesti tunnuksemme taustoista. 

 

Nikolai Ylirotu

Nummelassa 

10.2.2013

spacer

spacer

 

SUKUSEURAN TUNNUKSET

Sukuvaakuna pinssien ja viirien tilaukset:
Pinssin hinta: 6 euroa
Viirin hinta: 35 euroa
Hintoihin lisätään postituskulut.

Seuran pankkitili:
FI45 1783 3000 0274 53
Tilausosoite:
mauri.ruotsalainen(a)gmail.com

spacer

Kirjautuminen jäsensivustolle:

spacer

 

Toimituskunta

Yhteydenotot

Sukututkimusrekisteriseloste

    C.G.Carlssonin sukuseuran vaakuna
   

C.G.Carlssonin Sukuseura R.y.

Kivirannankatu 15

FI-53952 Lappeenranta

 

spacer