C.G.Carlssonin sukuseura

spacer

spacer

spacer

Haku:

Värjärimestarina Jokioisilla ja Forssassa

- Eero Nikulan esitelmä sukuyhdistyksen 20 v-juhlassa Ypäjällä 21.7.2012

Hyvät ystäväni täällä tänään

Olen saanut tehtäväkseni valottaa kantaisämme Carl Gustafin ja kantaäitimme Karolinan elämää lounaisessa Hämeessä Jokioisilla Venäjän vallan alaisessa, luontoistaloudessa eläneessä Suomessa. Tietoja on saatavissa vain vähän, joten olen yrittänyt muodostaa kuvaa sen aikaisesta elämästä historian sekä faktatietojen avulla sekä käyttämällä mielikuvitustani. Kävin Mikkelissäkin tutkimassa vanhoja dokumentteja Jokioisten kartanon mailla olleesta verkatehtaasta ja löysin vain joitakin vähäisiä tietoja kantaisämme vaatimattomista ostoksista sekä lankavärjäyksien määristä.

Jokioisten kartanon verkatehdas

Jokioisten kartanon laajat alueet läänitettiin Erik XIV:n aikana 1565 Klaus Hornille. Omistajat vaihtuivat vuosisatojen kuluessa kunnes 1791 Jokioisten kartanon omistajaksi tuli Ernst von Willebrand. Hän elvytti Jokioisten teollistumista monin tavoin. Vuonna 1797 hän perusti mailleen Loimijoen partaalle myös verkatehtaan. Tehtaan raaka-aineena käytetty villa saatiin kartanon kuuluisasta lampolasta. Pellavaa kasvatettiin kartanon mailla kuten yleisestikin Hämeessä kotitarpeeseen ja myyntiin. Vuosina 1800- 1806 manufaktuurilaitoksia tekstiilialalla Suomessa oli vain 3, joista Jokioisten laitos oli merkittävin. Silloin tehtiin tarkka ero, oliko laitos tehdas, manufaktuuri vai käsityöverstas. Maamme verkateollisuuden arvo oli silloin pieni vain 2,1 % valtakunnan tuotannosta.

Willebrandilla oli mitä parhaimmat edellytykset nostaa verkateollisuuden tuotantoa ja kannattavuutta: oli suhteita, oli pääomia, oli työvoimaa, oli kuuluisa lampola, alustalaisväestö kehräsi kodeissaan ja torpparit kuljettivat taksvärkeissään tuotteet. Loimijoesta saatiin vesivoima. Kehruukoneet rantautuivat myös Suomeen Englannin estelyistä huolimatta. Ensin kehruukoneet olivat käsikäyttöisiä, sitten tulivat vesivoima-, sitten höyryvoima ja viimein sähkövoimakäyttöiset kehruukoneet. - Muuten yksi kehruukone tuotti päivässä määrän, johon olisi tarvittu rukilla kehrääjältä 40 vuotta. Varmaan muistanette kouluvuosilta Kehruu- Jennyn, joka keksittiin 1767 Englannissa.

Hargreaves von Wildebrant kuoli kuitenkin jo 1809, jonka jälkeen aluksi hänen leskivaimonsa hoiti tehdasta kunnes vävynsä kapteeni Josef Bremer osti koko Jokioisten kartanon verkatehtaineen 1826. He eivät saaneet sitä kuitenkaan kannattamaan vaan toiminta hiipui vähitellen ja se jäi tyhjilleen 1837.

Pieni opin kertaus tähän väliin siitä työstä, mitä tarvitaan kun kankaan raaka-aineita villaa ja pellavaa valmistellaan. Ensin villa pestään, karstataan, kehrätään, höyrytetään, vyyhditetään ja värjätään. Pellava taas liotetaan, kuivataan, loukutetaan, lihdataan, häkilöidään ja kehrätään. Voimme tästä vain kuvitella, kuinka paljon eri työvaiheita ja raskaita työpäiviä on aikoinaan ollut. Ennen kuin lampaan villa on veraksi valmistunut, on työvaiheita ollut kaikkiaan 30. Ison, villavan pässin vuotuinen villa ei riittänyt miehen pukuun tarvittavaan villakankaaseen. "Vedetään verkaa, kudotaan sarkaa" on vanha sananparsi.

Jokioisten verkatehdas oli siis ollut jo pitkään, noin parikymmentä vuotta vähäisessä käytössä ja jonkin aikaa kokonaan tyhjillään, kun Axel Wahren kantaisämme Carl Gustafin kanssa 1838 saapuivat Suomeen. Kuten tiedämme, Axel Wahren sai sukunimensä turvin vuokratuksi tuon vaatimattoman laitoksen sen aikaisine koneineen silloiselta omistajalta kapteeni Josef Bremeriltä. Nämä koneet olivat pääosin vielä käsikäyttöisiä.

Työpäivät olivat jopa 14-tuntisia, mutta pitkiin päiviinhän oli totuttu myös maataloudessa. Tehtaassa oli 45 työntekijää, joista 16 alle 15 vuotiaita. Tehtaaseen töihin tulijoita oli alkuun lähiseudulta tarpeeksi. Sittemmin halukkaita ja jo oppineita kankureita tuli aina Tampereelta asti. Työntekijät majoitettiin ja jokainen sai "talosta" patjan, tyynyn ja peitteen. Myös ruokailu järjestettiin. Tarvittavat konemiehet ja rakentajat tulivat sittemmin Ruotsista ja Saksasta.

Villa saatiin edelleen Jokioisten kartanon lampaista. Myös alustalaiset mökeissään kehräsivät villoja langoiksi. Kehrääminen oli naisten ja lasten työtä. Pellavaa kasvatettiin ja villasta ja pellavasta kudottiin tehtaassa serttinkiä. Villasta ja puuvillasta kudottiin sarssia. Myös useita muita kangaslaatuja valmistettiin.

Puuvillalangat värjättiin ja niitä sitten myytiin myös koteihin. Sarssi oli silloin "kova sana", kun kauniin väriset puuvillalangat koristivat somasti harmaan, mustan ja valkoisen villakankaan.

Kun katson kuvaa alkuvuosien värjäämöstä, voin vain ihmetellä niitä vaatimattomia tiloja ja kuitenkin saatuja hyviä ja laadukkaita tuloksia.

Valtava on ollut se kantaisämme tietomäärä kasvien väriominaisuuksista, tietomäärä veden laadusta ja käytettävistä aineista sekä värjäysajoista. Tarvittiin myös raaka-aineiden lisäksi hyvä värisilmä ja hyvää makua

Carl Gustaf ja Karoliina

Kartanossa näinä aikoina työskennelleen renkivoudin Abrahan Långströmin perhe oli ruotsinkielinen. Karolina oli perheen lapsista vanhin, mutta hänkin vasta 7-vuotias kantaisämme tullessa Jokioisille. Långströmin perhe muutti jo vuonna 1840 Tammelan Mustialaan, jossa Abraham oli saanut juuri alkaneen maatalouskoulun lampaittenhoitajan tehtävät. Hän oli kouluttautunut tähän tehtävään Ruotsissa. Karolina varttui neitokaiseksi siis Mustialassa ja lähti sieltä palveluspaikkaan Kurkijoelle 1847 17-vuotiaana. Kotiin Karolina palasi juhannuksen seutuvilla 1850. Miten ja missä kantaisämme ja kantaäitimme uudelleen kohtasivat, siitä ei ole faktatietoa. Ajattelen, että varmaankin mm. villojen ostomatkoilla on tavattu. Oli nimittäin niin, että kun Jokioisten kartano ei halunnut uusia verkatehtaan vuokrasopimusta riittävän pitkäksi aikaa, niin verkatehdas tästä kimpaantuneena ei enää ostanutkaan villaa kartanosta vaan hankki sen muualta mm. Mustialasta.

Kun häitä sitten vietetään 1855, on Carl 40-vuotias ja Karolina 25-vuotias. Arvid-poika on silloin jo kolmea viikkoa vaille 1-vuotias.

Axel Wahren oli jo vuodesta 1840 kierrellyt katselemassa sopivia paikkoja mahdolliseen oman teollisuuslaitoksen hankkimiseen Loimijoessa hieman ylempänä olevan Kuhalan kosken partaalta. Samoihin aikoihin1840-luvun alkupuolella hän käy laajoilla matkoillaan Venäjällä, Ruotsissa ja Keski-Euroopassa. Tarvittiin ostajia tuotteille, rahoitusta uusiin koneisiin ja rakennuksiin ja niitä Wahren matkoillaan hankki. Kantaisä Carl Gustaf uskottuna luottohenkilönä hoitaa matkojen aikana asioita Jokioisilla. Luottohenkilön tehtävänä oli paitsi huolehtia tehtaan toiminnasta, myös huolehtia työläisten elämäntavoista ja siveellisyydestä.
Tehtaassa työskenteleville lapsille järjestetään sunnuntaikoulu ja muutama vuosi myöhemmin koulua käydään vuoroviikoin työn ohessa.

Uusi, tiilinen tehdas on kohoamassa jo syksyllä 1847 Kuhalan kosken partaalle. Se valmistuu 1849 ja aloittaa 70 hengen voimin. Jokioisten tehdas Wahrenin nimissä loppui 1851. V.1857 se siirrettiin Tampereelle.

Puuvillalankoja oli ruvettu värjäämään yhä enemmän ja niin Wahren omissa nimissään perusti Kuhalaan 1850 pienen värjäämön, sitten värjäämön yhtiön nimissä 1853 ja sitten rakennettiin vielä 1854 valmistunut uusi komea värjäämö. Värjätyt puuvillalangat olivat myyntimenestys: niitä käytettiin kutomossa ja myytiin sellaisina myös kotitarpeisiin. Ja menestyksessä oli mukana kantaisämme. Värjärimestariksi kohonnut Carl Gustaf oli muuttanut Kuhalan kosken ja kehruulaitoksenlaitoksen lähettyville perheineen ns Kosthollin viereiseen taloon. Tästä oli hyvä näköyhteys koko kehräämön alueeseen ja lyhyt matka värjäämöön. Täällä hän asui ja hoiti uskollisesti niitä tehtäviä, jotka hänelle uskottiin siihen saakka kunnes muutti Torrolle 1867. Vuonna 1863 hänen asunnossaan oli tulipalo, joka kuitenkin saatiin sen aikaisten " pruuttien " avulla sammutettua. Ikävää oli kuitenkin, että pikkuinen Albert poika palon seurauksena kuoli.

Karolina hoiti kotia ja kasvavaa lapsijoukkoaan. Mitenkö Karolina päivänsä vietti, mietimme! Värjärimestarin vaimona hän synnytti 10 lasta ja vielä maanviljelijänkin vaimona 3 lasta. Tuskin oli montakaan lepohetkeä tai nykyään vaadittua "omaa aikaa", kun oli ruuanlaitot, pyykinpesut, silitykset, kankaankutomiset, sukkien ja lapasten neulomiset, siivoukset ja nenän niistämiset ja niin edelleen.

Värjärimestarin työn ohessa piti suunnitella ja hoitaa vielä Nikulan taloon osuneet uudelleen järjestelyt Vahvoja ja toimeliaita vanhempia he ovat olleet ja lähettäneet aikuistuneet lapsensa eteenpäin elämän teille. Siitä asiastahan me olemme merkkeinä täällä tänään.

Näitä miettiessäni turhalta ovat tuntuneet monet omat huoleni tai harmini.
Eero.

 

spacer

spacer

 

SUKUSEURAN TUNNUKSET

Sukuvaakuna pinssien ja viirien tilaukset:
Pinssin hinta: 6 euroa
Viirin hinta: 35 euroa
Hintoihin lisätään postituskulut.

Seuran pankkitili:
FI45 1783 3000 0274 53
Tilausosoite:
mauri.ruotsalainen(a)gmail.com

spacer

Kirjautuminen jäsensivustolle:

spacer

 

Toimituskunta

Yhteydenotot

Sukututkimusrekisteriseloste

    C.G.Carlssonin sukuseuran vaakuna
   

C.G.Carlssonin Sukuseura R.y.

Kivirannankatu 15

FI-53952 Lappeenranta

 

spacer